Kuvat ja tekstit © Neparina. Kopiominen kiellettyä.
Sisältö:
-Helix aspersa maxima
-Archachatina marginata var. ovum
-Achatina achatina
lisää tulossa!
.Sagriinikotilo, Helix aspersa (maxima)
Vanhoja tieteellisiä nimiä: Cornu aspersum, Cryptomphalus aspersus, Cantareus asperses.
Englanniksi: Brown garden snail
Suomenkielisiä nimityksiä: "sagriinikotilo" ja joskus myös "hollanninpurjokotilo". Virallista suomenkielistä nimeä lajille ei ole.
Tekstissä käytän lajista sagriinikotilo -nimitystä.
Levinneisyys
Sagriinikotilot ovat lähtöisin Välimeren alueelta. Varhaisin havainto sagriinikotilosta oli Italiassa 1774. Laji on kuitenkin
levittäytynyt laajalti ympäri maailmaa. Niitä tavataan nykyään koko Välimeren alueen lisäksi mm. myös Länsi-Euroopassa,Vähä-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa. Myös Yhdysvaltoihin sagriinikotilosta tuli vakiintunut laji ruokakotilokuljetusten myötä. Sopivat elinolot lajille löytyy puistoista, lehtimetsistä ja puutarhoista. Ulkomailla sagriinikotilo onkin "tyypillinen puutarhaetana". Ne voivat saada suurta tuhoa aikaan viljelyksille. Suomessa sagriinikotiloita ei ole luonnonvaraisina.
Ulkonäkö
Täysikasvuisen H. aspersa maxima -sagriinin kuori on kooltaan tavallisesti noin 40-50mm, mutta korkeintaan 60mm. Tavallainen sagriinikotilo jää normaalisti 28-32mm kuoren pituuteen. kuoressa on 4-5 kierrettä ja sitä koristavat tummanruskeat ja vaaleat pitkittäiset raidat. Jalka saattaa nuorilla yksilöillä olla hyvin vaalea, mutta harmaantuu jonkin verran iän myötä.
Elintavat ja käyttäytyminen
Sagriinit ovat ahnaita ja syövät kaiken mitä saavat vain itseensä mahtumaan. Ruoansulatus on nopeaa, joten kotilot tarvitsevat ruokaa usein ja monipuolisesti. Sagriinikotilot voivat elää yli 10 vuotta, mutta keskimääräinen. n. 6-8 vuotta. Sagriinit kiipeilevät paljon, joten ei ole ihmeellistä nähdä niiitä esimerkiksi puihin tai pensaisiin kavunneena. Luonnossa H. aspersa näyttäytyy sadepäivinä ja yöaikaan, kun on kosteaa. Terraariossa sagriinit saattavat näkyä hereillä myös päiväsaikaan. Vahvan ja paksun limansa ansiosta sagriinit liikkuvat kotiloiksi melko nopeasti. Terraarionasukkeina nämä aktiiviset ja 'vauhdikkaat' kotilot ovat mielenkiintoista seurailtavaa!
Terraario ja olosuhteet
Kiipeilyn ja aktiivisuutensa vuoksi sagriinikotiloille tulisi mieluusti tarjota reilun kokoinen terraario, sillä kotilot käyttävät koko tilan hyödykseen. Noin 40 litran terraario sopii muutamalle H. aspersa maxima -sagriinille. Hyvä ohjenuora voisi olla esim. 10 litraa /kotilo. Terraarion tulisi mielellään olla parikymmentä litraa huolimatta siitä, onko siellä yksi vai kaksi täysikasvuista kotiloa. Normaaleille sagriinille, Helix aspersa, ohjenuorana voisi käyttää 5 litraa/ kotilo. Kannattaa valita mielellään korkeahko, ainakin 35cm korkea terraario, jotta sagriinit pääsevät toteuttamaan kiipeilyn halujaan. Itse huomasin pidettyäni sagriineja matalassa terraariossa, että kotilot olivat lähes aina kiinni terraarion kannnessa. Nykyään asuvat lasiterrassa, jossa on hiukan enemmän korkeutta, niin kotilot eivät vietä kaikkea aikaansa vain katon rajassa.
Terraariota tulisi sisustaa tukevilla oksilla, jotta kotiloilla on enemmän kiipeilymahdollisuuksia.Koska sagriinikotilot eivät juurikaan kaivaudu turpeeseen (muulloin kuin muniakseen), tulisi terraarioon luoda joitakin piilopaikkoja. Piilopaikoiksi käyvät hyvin tekokasvit, kyljelleen käännetyt kukkaruukut, korkkikaarnat, juurakot tms!
Terraarion kosteus tulisi pysyä suunnilleen 80-85%:ssa ja lämpö sagriinikotiloiden terraariossa +18-22 astetta. Kovin lämpimästä tämä laji ei pidä. Osa sagriinien omistajista ovatkin huomanneet kotiloidensa 'veltostuneen' kun lämpötila on noussut terraariossa liian korkeaksi. Lämpötila on siis hyvä ottaa huomioon terraarion sijoittamisessa. Sagriiniterraario kannattaa sijoittaa huoneessa matalalle, mikäli huoneen lämpö nousee helposti korkeaksi.
Lisääntyminen
Sagriinikotilot ovat sukukypsiä tavallisesti noin vuoden ikäisinä. Luonnossa kosiskelu ja pariutuminen tapahtuu alkukesästä. Noin viikon kuluttua tästä kotilo munii maahan kaivamaansa koloon yleensä 30-120 munaa jotka kuoriutuvat kahden viikon sisällä, riippuen lämpötilasta. Sagriinikotiloiden munat eivät ole kalkkikuorisia samalla tavalla kuin esimerkiksi akaattikotiloiden munat. Vaan muna on pehmeää 'hyytelöä'. Munia siirtäessä kannattaa siis olla varovainen. Poikasen kehitystä munassa voi myös seurata. Juuri munittu muna on puhtaan valkoinen. Pikku hiljaa, muutamien päivien kuluttua munat alkavat tummua. Muutamaa päivää ennen kuoriutumista kellertävä poikanen näkyy munan lävitse. Loppuvaiheilla munan kalvo lössähtää poikasen kuoren päälle ja pian poikanen tulee ulos kalvon sisältä. Mikäli tuoreiden munien seassa on valmiiksi tummahkoja munia, ovat ne epäilemättä hedelmöittymättömiä.
- Hankinta
Vaikka sagriinikotilot eivät ole harvinaisia kotiloita lemmikkeinäkään, ei tätä lajia yleensä ole tapana myydä eläinkaupoissa. Oma sagriini on siis hankittava joko kasvattajalta, kotilotarhalta tai ulkomailta, jos lomakohteestaan sattuu sagriineja löytämään. Ruokakotilotarhoilla kotilot saattavat olla hyvinkin sisäsiittoisia ja liika sisäsiitoisuus voi tuoda mukanaan ongelmia. Ulkomailta löytäminen ja tuominen on taas melko epävarma tapa, joten helpointa on varmasti ostaa sagriininsa kotimaiselta kasvattajalta. Nopean ja valtavan lisääntymymisensä vuoksi H. aspersat eivät ole kovin hintavia kotiloita. Suomessa hinnat liikkuvat 1-3€ /kpl tienoilla kotilon koosta, iästä ja ostopaikasta riippuen. Joskus sagriineita voi saada myös ilmaiseksi.
Erityistä
Helix aspersaa on käytetty vuosisatoja lääketieteessä. Esim. sagriinikotiloiden limasta tehdyllä liemellä hoidettiin kipeä kurkku Nykyään näiden kotiloiden limasta tehdään kasvovoiteita. Syy miksi voiteisiin käytetään nimenomaan sagriinikotiloiden limaa, on luultavasti se, että kyseinen laji erittää sitä hyvin paljon, enemmän kuin useat muut lajit. Limassa on parantava vaikutus ja se nopeuttaa mm. haavojen parantumista.
Helix aspersa on yksi yleisempiä ruokakotiloita. Myös suomessa on muutama ruokakotilotarha, missä kasvatetaan sagriineja ihmisten ruoaksi etanaravintoloihin. Ruokakotiloiksi ne soveltuvat hyvin "hyvän makunsa" lisäksi myös nopean kehittymisen ja lisääntymisensä vuoksi.
Joka vuosi maailmalla järjestetään virallinen kotiloiden nopeuskilpailu. Kärkeen on noussut itse Helix aspersa huippunopeudella 0.02km tunnissa. Se on mitattu kotiloiden nopeusennätykseksi.
Archachatina marginata var. ovum
Englanniksi: West African Land Snail, Banana Rasp Snail.
Suomenkielisiä nimityksiä: "marginata", "margi", "ovum". Virallista suomenkielistä nimeä lajille ei ole.
Tekstissä käsitellään nimenomaan Archachatina marginata var. ovum -kotiloita
Levinneisyys
Arch. marginata var. ovum on yleisimmin tavattava alalaji. Marginatat ovat kotoisin trooppisesta Länsi-Afrikasta alueilta jossa on hyvin kosteaa ja lämmintä mm. Nigeria ja Kamerun, mutta todennäköisesti lajia tavataan myös naapurimaissa. Varhaisin havainto Archachatina marginata var. ovum -kotiloista vuonna 1858.
Ulkonäkö
Marginatat ovat yksiä maailman suurimmista ja painavimmista maakotilolajeista. Ne voivat saavuttaa jopa 180mm kuoren pituuden, mutta vankeudessa kasvatettut yksilöt jäävät yleensä hiukan pienemmiksi. 14-16cm mitta voi olla yleisempää. Kuoressa on melko tasaisesti lukuisia kastanjan ruskeita tai vaalean ruskeita pitkittäisiä raitoja, siksak-raitoja ja läiskiä hennon keltaisella pohjavärityksellä. Marginatojen olemus on massiivinen. Kuori on huomattavasti leveämpi kuin Achatina-suvun kotiloilla, samoin myös kuoren suuaukko on suurempi. Jalka on paksu ja hännässä on selkeä "V" -kuvio. Columella marginatoilla on aprikoosin keltainen tai oranssin sävyinen. Ulompi osa columellasta on sinertävän valkoinen.
Elintavat ja käyttäytyminen
Marginatat eivät ole nirsoja, vaan huolivat hyvin erilaisia ruokia ravinnokseen. Tulee muistaa, että marginatat syövät kolminkertaisen määrän ruokaa kuin saman mittainen akaattikotilo. Marginatat ovat yöaktiivisia luonnossa, joten luonnosta pyydystetyt yksilöt saattavat olla jonkin verran piilossa pysyvempää sakkia. Myös terraariossa kasvatetut kotilot ovat virkeimmillään yöaikaan, mutta niitä saattaa silloin tällöin nähdä myös päivällä esimerkisi syömässä. Nämä hitaasti lyllertävät jättiläiset eivät eritä läheskään yhtä paljon limaa kuin monet muut sukulaisensa, jonka vuoksi myös terraarion lasit ovat huomattavasti helpompaa ja mukavampaa puhdistaa!
Terraario ja olosuhteet
Marginatojen tiedetään sietävän +20-22 asteen lämpötiloja, mutta korkeampi, noin +26-30C on ehdottomasti suositeltavampaa. Kosteus on pysyttävä joka tapauksessa korkeana (90%). Ihanteellisissa oloissa kotilot ovat melko aktiivisia. Ovumit viihtyvät suurimman osan ajasta maantuntumassa, joten terraariossa pinta-ala on tärkeämpi tekijä kuin korkeus. Järkevintä on sisustaa marginatan asumus esim. tukevilla juurakoilla, korkkikaarnoilla, tekokasveilla ja muilla, joidenka alle kotilo voi halutessaan piiloutua. Mikäli terraarioon haluaa laittaa oikeita viherkasveja, tulee valita paksuvartisia ja kestäviä kasveja, muussa tapauksessa ne tuhotaan alta aikayksikön. Ovumit ovat varsin voimakkaita kotiloita vahvan jalkansa ansiosta. Sen vuoksi terraarioon laitettavien sisusteiden tulee olla niin tukevia, etteivät kotilot saa kaadetuksi niitä päällensä, ei edes vaikka kiipeilisivät tai tuuppisivat niitä.
Terraarion koko riippuu täysin kotiloiden koosta. Yhdelle - kahdelle suurelle yksilölle ainakin 200 litran terraario. Esim. 100x50x40cm (LxSxK) . Eli tilaa on varattava, mikäli Archachatina marginata var. ovum -kotiloita on hankkimassa.
Lisääntyminen
Tämän lajin kasvattaminen onnistuu huomattavasti helpommin, mikäli lämpötila pidetään suhteellisen korkeana +26-30 asteen tietämillä. Nämä kotilot, kuten kaikki muutkin Archachatina- suvun kotilot, munivat paljon suurempia munia kuin Achatina- suvun kotilot. Munat ovat n. 2cm kokoisia. Tästä syystä määrä on myös huomattavasti pienempi, sillä Marginatat munivat normaalisti alle 10 munaa. Tavallisin määrä lienee kuusi munaa. Munat tulisi luonnollisesti pitää lämpöisessä ja kosteassa. Hautominen voi kestää jopa kaksi kuukautta, mutta toisinaan vain 3-4 viikkoa. Poikasia hoidetaan samalla tavalla kuin aikuisiakin, mutta poikaset pidetään pienemmässä terraariossa, erillään aikuisista, sillä suuret kotilot helposti murskaavat poikaset alleen.
Hankinta
Tällä hetkellä marginatojen saatavuus suomessa on huono. Viimeksi marginatojen tiedetään lisääntyneen suomessa 90-luvulla. Itse omistajallakaan ei ollut tietoa, mitä alalajia kyseiset marginatat olivat. Oma margi on siis hankittava ulkomailta tilaamalla. Myös eläinkauppojen kautta saattaa satunnaisesti pystyä tilaamaan marginatoja, mutta hinnat ovat aivan omaa luokkaansa ja kotiloita ei saa kuin tiettyyn aikaa vuodenajasta, jos silloinkaan. Vielä suomesta ei löydy marginatojen kasvattajia, mutta vuoden tai kahden päästä voi hyvinkin olla saatavilla marginata poikasia myös suomen sisällä!
Ulkomailla marginatoja myydään usein koosta ja iästä riippuen 10-30€ kappale hintaan + postikulut. Eläinkauppojen hinnat nousevat helposti 50 euron tienoille.
Erityistä
-Tulossa-
Tiikerikotilo, Achatina achatina
Parempi kuva tulossa. Kuvassa nuori tiikerikotilo.
Englanniksi: Tiger snail, Gian Ghana snail
Suomenkielisiä nimityksiä: Tiikerikotilo ja lempinimenä "tikru"
Levinneisyys
Varhaisimman havainnon tutkijat tekivät tiikerikotiloista Ghanassa vuonna 1758. Tätä Länsi-Afrikkalaista lajia tavataan myös Nigeriassa, Norsunluurannikolla, Togossa, Kamerunissa, Liberiassa sekä Sierra Leonessa.
Ulkonäkö
Jo pelkästään tiikerikotilon nimestä on helppoa päätellä jotain sen ulkonäöstä. "Tikrujen" kuoressa kulkevat mustat näyttävät raidat oranssilla tai keltaisella pohjavärityksellä. Tiikerikotilot ovat yksiä maailman suurimmista maakotilolajeista. Keskimääräinen kuoren pituus vankeudessa kasvatetuilla yksilöillä on 18cm. Suuret yksilöt voivat olla 22cm. Luonnossa tiikerikotilo voi kasvaa jopa 30cm mittaiseksi, mutta terraario-oloissa tämä on erittäin epätodennäköistä. Näiden jättiläisten jalka on aikuisena tumman harmaa tai lähes musta. Nuoren kotilon väritys on heleämpi. Jalka saattaa näyttää karhealta ja hieman poimuiselta. Toisin kuin useilla Achatina- suvun kotiloilla, tiikerikotiloiden hännässä on selkeä V-kuvio. Kuoren muoto kuitenkin erottaa lajin helposti Archachatina- suvun lajeista.
Elintavat ja käyttäytyminen
Tiikerikotiloiden luonnoliseen käyttäytymiseen kuuluu kaivelu. Ne kaivautuvat päiväksi maahan ja nousevat illan hämärtyessä ravintoa etsimään. Tikrut ovat tiukemmin yöaktiivisia ja tämän vuoksi laji sopii paremmin iltavirkuille omistajille. Marginata -kotiloiden tavoin tiikerikotilokaan ei koostaan huolimatta eritä paljoa limaa, vaan etupäässä nestettä. Lajin yleisin kuoleman aiheuttaja on aliravitsemus, joten tarjoa tikrullesi ruokaa monipuolisesti ja niin paljon kuin se vain jaksaa syödä, sillä tällä lajilla on harvemmin tapana nirsoilla.
Terraario ja olosuhteet
Tiikerikotilot viihtyvät lämpimässä, joten terraariossa tulisi olla +26-30C lämpötila päivisin. Yöksi lämpö saa laskea 2-4 asteen verran. Koska tikrut kasvavat suuriksi, tulee se ottaa huomioon terraarion koossa. Esim. 100x50x40cm kokoinen terraario kahdelle aikuiselle tiikerikotilolle. Nämä kuitenkin kasvavat sen verran hitaasti, että kestää muutama vuosi ennen kuin kotilot ovat tämän kokoisenkin terraarion tarpeessa. Sisustuksessa otetaan huomioon kotiloiden käyttäytyminen. Koska tikrut kaivelevat, kaikki pienet irtonaiset härpäkkeet on hyvä unohtaa teraariota sisustaessa, sillä kotilot varmasti tekevät terraarioon oman järkestyksensä. Parempia ovat tukevat juurakot, korkkikaarnat ja luolat. Laji viihtyy enemmikseen maalla ja sen alla, joten kiipeilyoksien sijaan tikru arvostaa sitäkin enemmän paksua turvekerrosta mihin kauvautua. Oikeita kasveja en suosittele näiden terraarioon laitettavan, sillä mitä luultavammin tulevat syödyksi /tallatuksi hyvinkin nopeasti.
Lisääntyminen
tulossa
Hankinta
Tiikerikotilot ovat pikkuhiljaa yleistymässä lemmikkeinä myös Suomessa. Suurinosa harrastajien tikruista ovat kuitenkin vielä ulkomailta hankittuja. Tiikerikotilot on saatu lisääntymään suomessa muutamaan otteeseen, mutta saatavuus on edelleen heikkoa. Myös jokin eläinkauppa on satunnaisesti tiikerikotiloita myynyt. Varmin tapa saada oma tikru on tilata itse ulkomailta kesäaikaan.
Erityistä
tulossa
